Autoedu ja Matrix – simulaattorit opetuskäytössä.
Ajoneuvotekniikka kehittyy huikeaa vauhtia. Käyttöenergian muutos myös muuttaa mekaanikkojen työn luonnetta. Yhä useampaan työhön tarvitaan tietokoneita, järjestelmien tuntemusta ja ymmärrystä järjestelmien keskinäisistä suhteista auton verkossa.
Ammatillisessa koulutuksessa on perinteisesti opiskeltu asioita teorian kautta, käytännön asiakas tai harjoittelutöinä sekä työssäoppimisjaksoilla yrityksissä.
Nykyautojen järjestelmien määrä ja monimutkaisuus kuitenkin aiheuttavat sen, että pelkästään paperilta opiskeltuna, järjestelmän kokonaisuuden ja toiminnan hahmottaminen on haastavaa ja opiskelu voi olla aika kuivaa pänttäämistä.
Asiakastöinä ei välttämättä saada tarpeeksi opiskeltuihin järjestelmiin liittyviä töitä, ainakaan jokaiselle opiskelijalle ja vaikka harjoitustöitä olisikin jonkin verran, toistojen määrä voi jäädä vähäiseksi.
Ristiriitaa tavoitteiden ja käytännön välillä voi luoda myös se, että opetuksessa tavoite olisi opettaa asioita uusista teknologioista ja ajoneuvojärjestelmistä mutta asiakastöinä tulevat autot eivät ehkä välttämättä edusta uusinta autokantaa.
Paikoillaan autossa olevan järjestelmän, esimerkiksi moottorinohjaus, ilmastointi, SRS tai väyläverkon hahmottaminen ei ole helppoa. Vianhaku- ja mittaustilanteissa aikaa kuluu paljon myös erilaiseen mekaaniseen purkamiseen ja kokoamiseen.
Työssäoppiminen on erittäin tärkeää mutta jaksolla voi myös käydä niin, ettei harjoittelija pääse mukaan ihan kaiken tyyppisiin töihin ja tapauksiin, vaan joutuu tekemään helppoja perusasioita, seuraamaan sivusta tai pahimmillaan tekemään jotain ihan muuta.
Tulevaisuuden työllistymistä ja ammatin vaatimuksia ajatellen tietotekniikan, testaustekniikan ja elektronisten ohjausjärjestelmien osaaminen on ihan keskeisessä roolissa. Etenkin merkkiorganisaatioiden huoltokorjaamoilla, joissa autot ovat uudehkoja ja myös käyttöenergian muutos näkyy nopeimmin. Moottoriin liittyvät mekaaniset työt katoavat pikkuhiljaa mutta muu ei ja siihen kaikkeen muuhun liittyy elektroniikka ja ohjelmistot.
Simuloitu oppimisympäristö
Simuloidun oppimisympäristön käyttö opetuksessa tuo mukanaan monia konkreettisia hyötyjä.
Simuloitu ympäristö, esimerkiksi jonkin auton järjestelmän simulaattoritaulu, yhdistää teorian ja käytännön. Opiskelija tai opiskelija ryhmä näkee koko järjestelmän rakenteen selkeästi yhdellä kertaa, mitkä komponentit tuottavat ohjainlaitteelle sisään tulevaa tietoa ja millä tavoin ohjainlaite tietojen perusteella käyttää toimilaitteita tai säätää jotakin muuta suuretta.
Toimivan järjestelmän kaikkia arvoja voidaan mitata esimerkiksi oskilloskoopilla tai yleismittarilla ja siihen voidaan luoda vikoja diagnostiikkalaitteen ja mittalaitteiden käytön ja vianhaun opiskelua varten.
Yleensä taulun komponentit on asennettu kytkentäkaavioon, jolloin samalla kaavioiden ymmärtäminen ja lukutaito kehittyy. Tekemällä oppii.
Yksi suurimpia etuja simulaattoreiden käytössä on se, että ne mahdollistavat käytännön harjoitusten tekemisen riippumatta käsillä olevista asiakastöistä. Toistojen määrää saadaan suurennettua tarpeen mukaan ja jokaisella oppilaalla on mahdollisuus suorittaa samoja harjoitustöitä. Sama pätee myös harjoittelumalleihin, joissa esimerkiksi jakopään hihnan vaihto voidaan harjoitella oikeita ajoitustyökaluja ja työohjeita käyttäen, niin monta kertaa, että työhön saadaan rutiinia.
Myös tehokas opetustilojen käyttö on simulaattoreiden ehdoton etu. Käytännön harjoituksia toimivilla järjestelmillä päästään nyt tekemään, vaikka luokkaympäristössä. Työsalin autopaikat voidaan säästää asiakastöihin.
Käyttö helpottaa myös opettajien työtä. Valmiit simulaattorikohtaiset opetusmateriaalit sekä oppilaille tehdyt harjoitustehtävät ratkaisuineen mahdollistavat jopa useammasta taulusta koostuvan kokonaisuuden, joka voi kattaa esimerkiksi tietyn opintojakson tai kurssin osan, jolloin oppilas on läpäissyt jakson palautettuaan tehtävät hyväksytysti.
